Helikobakteeri tunnistettiin 1980-luvulla. Kyseessä on bakteeri, joka elää mahan limakalvon pinnalla siitä huolimatta, että mahan sisältö on hyvin hapan.
Helikobakteeri liittyy kiinteästi hygieniaan, joten vuoden 1990 jälkeen syntyneillä sitä tavataaan harvemmin.
Kehitysmaissa noin 80 prosentilla aikuisista on helikobakteeri. Myös Suomessa vanhemmissa ikäluokissa bakteeria tavataan runsaasti.
Rokotetta helikobakteeriin kehitellään parhaillaan.
Miten helikobakteeri tarttuu?
Tartunta saadaan usein lapsuudessa, todennäköisesti perheenjäseneltä.
Bakteerin tartuntareittejä ei tunneta kovin hyvin, mutta arvellaan, että se leviää ihmisestä ihmiseen suusta suuhun -tartunnan kautta tai mahanesteen välityksellä muun muassa oksentelun kautta.
Helikobakteerin oireet — onko niitä?
Helikobakteeri-infektio on useimmiten oireeton.
Oireisena se aiheuttaa mahatulehduksen (gastriinin) ja johtaa muutamalla kymmenellä prosentilla pohjukaissuoli- tai mahahaavan kehittymiseen. Helikobakteeri-infektio lisää myös mahasyövän vaaraa.
Joillakin se aiheuttaa ylävatsavaivoja.
Helikobakteeri todetaan testillä
Helikobakteeri todetaan testillä. Testi voidaan tehdä verestä, hengityksestä tai ulosteesta.
Helikobakteeri voidaan todeta myös mahalaukun tähystyksessä otetusta koepalasta.
Helikobakteeri häädetään lääkkeillä
Jos helikobakteeri aiheuttaa maha- tai pohjukaissuolihaavan tai muita oireita, se pitää hoitaa aina. Jos bakteeri aiheuttaa toiminnallisia ylävatsavaivoja, häätöhoitoa suositellaan myös.
Häätöhoito kestää viikon ja sinä aikana nautitaan kolmea eri lääkettä: mahan haponeritystä salpaavaa lääkettä ja kahta eri antibioottia.
